torstai 28. huhtikuuta 2016

Outo Norja: Näkymiä arkeen ja juhlaan



























Norjan outouksia kun miettii, näppärintä on lähteä liikeelle kansallispäivästä, 17.5. Yllä oleva kuva on otettu kämppäni ikkunasta aamuyhdeksän jälkeen: taloyhtiön pihalle oli kokoontunut iloinen seurue nauttimaan runsasta aamiaista juhlan kunniaksi. Gratulerer med dagen! 

Kun nyt aamiaisella olaan, on hyvä katsoa hieman leivänpäällyksiä. Jos brunost ei maistu, mutta tarve on kuitenkin saada hieman makeampaa leivänpäällystä (eli makrillisäilykettäkään ei leivän päälle kaipaa). mainio valinta on Prim - hämmästyttävällä tavalla toffeenmakuinen heravalmiste. Oheisessa kuvassa on kuitnekin kaksi hieman vähemmän traditionaalista, mutta kaikesta päättäen varsin monessa lapsiperheessä suosittua leivänpäällystä: Sunda on vedestä, sokerista, hunajasta sekä aromeista valmistettt levite - ja Banos, kuten arvata saattaa, samantyyppistä mutta banaanilta maistuvaa levitettä. Håper det smaker!

Sitten voikin lähteä kaupungille. Mutta ei tältä metroasemalta: Gulleråsenin asemalta pääsee junaan ja junasta pois vain mäkeä ylöspäin mentäessä kohti Holmenkollenia - toisen puolen asema on suljettu, koska jyrkkä mutka jättää liian leveän välin laiturin ja junan väliin.











Keskikaupungilla hieno ja ainutlaatuinen, mutta melko huonosti tunnettu nähtävyys on Yliopiston vanhan juhlasalin (Universitetets Aula) WC. En toki ole käynyt naisten puolella, mutta miesten puoli on viehättävästi jätetty pääsääntöisesti 1900-luvun alun asuun. Hyvin harvinaislaatuinen miljöö ja kulttuurikohde vailla vertaa. 




























Juuri ennen yliopiston juhlasalin ulko-ovesta sisälle astumista voi oikealla puolella olevassa ovessa huomata kyltin, joka viitaa hyvin harvinaiseen ja varsin norjalaiseen yliopiston laitokseen: Merioikeuden instituutin raakaöljyoikeuden osasto löytyy täältä.  Tämän jälkeen voikin etsiä kahvipaikkaa - taatusti skandinaavinen vaihtoehto on Den Lille Kokosbollefabrikken. Eri makuisia vaahtosuklaapallosuukkovaihtoehtoja ei puutu. Eikä makeutta. Kahvi ei tosin ole kaupungin parasta.

























Oslon ulkopuolella löytyy toki myös melkoisia norjalaisuuksia. Vuorenrinteitä alas kiemurtelevat putket tarkoittavat vesivoimalaa: kapeampikin vesinoro kun se tippuu tarpeksi ylhäältä tuottaa mukavasti sähköä. Alavasemmalla tunnistuskuva turbiinihalleineen (paikka on Holin kylän lähellä, muutama sata kilometriä Oslosta länteen.  Alaoikealla taas yllätyskuva Bergenistä: ns. krääsäkauppa, oikeastaan kirpputori - joka toki kutsui itseään antiikki- ja teekaupaksi. Kaikkea on tarjolla, kenties eksoottisin esine on tuossa ylähyllyllä vasemmalla: keskiaikaisen puutalon hiiltynyt palanen, jäämistöä vuoden 1955 palosta, jossa osa Bergenin vanhaa hansakaupungin aluetta (Bryggen) paloi.

























Uutisia on hyvä seurata matkustaessa. Klassekampen on yksi Norjan sanomalehdistä. Sen levikki on noin 22 000 - mutta vaikutus tätä laajempi.  (Täältä ei löydy jättiläisiä, Aftenpostenin levikki on tosin noin 200 000 - vrt. Helsingin Sanomat, jonka levikki on noin 300 000). Klassekampen edustaa siis, tuskin yllättäen, vasemmistolaista näkökulmaa, vaikkakaan ei suinkaan sellaista militanttia suuntaa, mihin sen nimi ('Luokkataistelu') viittaa. Kulttuurisivut ovat tässä erinomaiset, ja työpaikallani sitä tilataan kolmantena lehtenä Aftenpostin ja Morgenbladetin (levikki 30 000 ja imago konservatiivinen) ohella.

Hyönteisistä kukapa ei pitäisi? Vasemmalla alhaalla posliinikukkia lehahtamassa lentoon kerrostalon tuuletusräppänästä, oikealla alhaalla taas Sagenen koulun 5b -luokan toteuttama hyönteishotelli















Hyönteisistä kukapa ei pitäisi? Vasemmalla posliinikukkia lehahtamassa lentoon kerrostalon tuuletusräppänästä, ylhäällä taas Sagenen koulun 5b -luokan toteuttama hyönteishotelli keskellä kaupunkia, Akerselvan partaalla.    

Jos kulkee autolla töihin, erityisesti jos asunto on yliopiston vieressä, on hyvä varata itselle autopaikka iltaa odottamaan. Usein olen nähnyt erilaisia hätäisiä pahvilaatikkoviritelmiä tiden vierillä ja parkkiruuduissakin, mutta tämän kotitalouden konsti on toki tyylikkäämpi - ja käytössä jokaisena päivänä ainakin tänä talvi- ja kevätkautena. 



























Norjalaiskodin välttämätön tarve-esine on Aalto-maljakko. Tämä pohjoismaisen muotoilun huippu löytyy jokaisesta sivistyneestä huushollista - tai ainakin noin puolella akateemisista ja airbnb-vuokraukseen ryhtyneestä talouksista, joiden sisustusta olen saanut tarkastella. Mikähän ihme tässä oikein on? Mutta kertaakaan en ole nähnyt Aalto-maljakkoa käytettävän maljakkona, mikä osoittaa norjalaistenkin olevan tolkun ihmisiä loppujen lopuksi. Norjalaistalouksiin kuuluu myös hyvä valikoima tuikkualustoja (eihän Suomessa ikinä?) - tässä yllättäen ikkunalaudalta löytyi Aalto-maljakon viereltä Marimekkoa. 

Tämän arkipostaukseni viimeisen tilan annan päiväkotilapsille (yllä oikealla ja alla). Kun päiväsaikaan kaupungilla liikkuu, ei voi olla törmäämättä huomioliiveillä varustettuihin joukkoihin, jotka tiukasti kulkevat paikasta toiseen jalan, busseilla tai kärryissä. Sää ei ole mikään este - tietenkään! - pienelle kotiseuturetkelle, ja kun lapsilla joka tapauksessa on kotoaan mukana lounasleipänsä (se matpakke), on käytännöllistä syödä lounas silloin tällöin jossain kaupungin lukuisista puistoista.